Piirustuspostaus, osa I

Piirtäminen on ollut minulle aina tärkeä harrastus. Olen piirtänyt aina, niin kauan kuin jaksan muistaa. Nykyään piirrän paljon vähemmän ja harvemmin, mutta toisaalta laatu on korvannut määrän. Tämä postaus vie teidän piirtämisen maailmaan!

Hevoset. Ne ovat olleet aiheena varmaan 90%:ssa kaikista piirustuksistani. Voisin siis sanoa, että hevosten piirtäminen on jo aika helppoa. Muita aiheita lapsena oli sudet ja leijonat, myöhemmin tulivat ihmiset ja lohikäärmeet. Ja ihmisistä nimenomaan naiset.

Mortianna 6v. taiteilee

Lapsena rakastin piirtää sarjakuvia ja tarinoita. Minulla on vieläkin iso pinkka  itsetekemiäni hevoslehtiä.

Dramaattisen tarinan kansikuva

Mallista piirretty varsa 8-9-vuotiaana.

Hevonen ilman mallia 8-9-vuotiaana. Tätä pidin todella hienona ja onnistuneena tuolloin. 

Kahdeksannen luokan pitkän kuviksen valinnaiskurssilla saimme tehtäväksi tehdä kuuden kuukauden aikana sata luonnosta - nimenomaan mallista. Tarkoituksena oli parantaa piirustustaitoa, ja piirtämistähän ei opi muuten kuin piirtämällä.  Pidin tosi paljon siitä tehtävästä, vaikka useat muut nurisivat työn määrästä.

Jossain vaiheessa teini-iässä huomasin, että piirrän huomattavasti paremmin, jos katson mallia. Toiset sanovat, että mallista piirtäminen vain hankaloittaa ja rajoittaa heidän työskentelyään. Itse olen aivan hukassa, jossei minulla ole mallia mistä piirtää. Nykyään en vaivaudu muuta kuin tuhrustelemaan ilman mallia.

Sama kuva 14- ja 16-vuotiaana

Pääasialliset välineeni ovat lyijykynät. Jos haluan maalata, käytän akryylimaaleja, toisinaan myös vesivärejä, tai akvarellikyniä. Piirrän aina tietokoneen ääressä. Katson mallikuvaa ruudulta, ja voin suurentaa sitä halutessani, mikä auttaa yksityiskohtien piirtämisessä. Aluksi luonnostelen haaleasti kuvan paperille, jotta tiedän sen mahtuvan siihen, ja jotta se tulee varmasti oikeaan kohtaan. Jos teen työn maaleilla, aloitan maalamisen heti seuraavaksi. Jos käytän pelkkiä lyijykyniä, alan piirtää vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, jotta en sotkisi valmista osiota piirustuskädelläni. Piirrän aina yhden osion valmiiksi ennen kuin siirryn seuraavaan. Toiset tekevät niin, että piirtävät pikkuhiljaa sieltä täältä. 

Pyrin piirtämään mahdollisismman luonnolisen näköisiä kuvia. Ääriviivoja ei ole olemassa. On vain eri värien, tummuuksien ja ulottuvuuksien eroja. Paperiin ei periaatteessa kuuluisi jäädä yhtään valkoista. Pyrin jäljittämään kuvan paperille niin aidon näköisenä ja yksityiskohtaisena, kuin vain pystyn. Se vaatii paljon keskittymistä ja pikkutarkkaa piperrystä. Töiden loppuun saaminen usein kestääkin useita kuukausia, koska piirustuksen jatkaminen vaatii paljon keskittymistä. Taustat ovat heikko kohtani. En koskaan jaksa piirtää niitä kunnolla, kärsivällisyyteni ei riitä.

Tässä postauksessa on niin paljon kuvia, että saatte ihailla uusimpia tekeleitäni seuraavassa osiossa!